Ennusta ja tunnustan mutta onko pahempaa luvassa?

Perjantai 19.2.2010

Tämän vuoden 2010 suuntaviivat on taputeltu työnantajan puolelta. Mitä itse olen ajatellut tehdä? Töitä tietysti. Velat on maksettava ja lapsille saatava pötyä pöytään. Ei se arki siitä muuksi muutu jos terveenä saa itse ja perhe olla. Siinä omat suunnitelmat. Mutta mitä pitäisi tehdä työmaalla että kehitys kehittyy? Otan nyt sen kuuluisan kristallipallon käteen enemmän tai vähemmän tosissani, sen arvioiminen jää teidän, rakkaat lukijat päätettäväksi.

Työaikamuodot tulevaisuudessa metsäteollisuudessa.

Seuraavien vuosien aikana Suomessa työelämän osalta suurin muutos tulee olemaan työaika ja sen määräytyminen sekä työaikamuodot. Näin ainakin itse uskon ja oletan. Työelämän rakennemuutos toki jatkaa kulkuaan mutta, tämä tuo juuri työaikaan kohdistuvat muutospaineet.
Metsäteollisuuden osalta Suomessa tulee olemaan vähemmän paperin jalostukseen liittyvää teollisuutta mutta, uskoisin että puupohjaiseen kemianteollisuuten syntyy uusia työpaikkoja saman verran kuin niitä paperin puolella menetetään. Metsän hyötykäyttö Suomessa ei lopu, se muuttaa jalostettavien tuotteiden osalta muotoaan. tämän lisäksi muutkin työelämän perusasiat ovat muutoksen piirissä esim palkkaus.

Ennustan!

Työaika ja palkat

Työaikojen nykyiset raja-aidat murtuvat yhteisen tarpeen ollessa voimakas muutosmoottori. Työnantajat haluavat työajoilta joustoa siinä missä työntekijätkin. Metsäteollisuus on tulevaisuudessa entistä enemmän prosessiteollisuutta myös mekaanisen metsäteollisuuden puolella. Teknistyminen ja tekniikan kehittyminen vähentää reaalityöpaikkoja teollisuudesta. Työpaikat siirtyvät takaisin metsään, sen hoitoon sekä korjuuseen ja myös kuljetukseen. Teollisuuden työajoissa tulee muutos vuorokautisen työajan käsitteeseen. 8 h tunnin päivien sijasta työntekijä voi valita joko pidemmän tai lyhyemmän vaihtoehdon. Riippuen työpisteen viikkovuorojen tarpeesta. 40 h viikoittainen työaika tulee olemaan viitteellinen vielä enemmän kuin se on nyt. Jaksotyöaikojen käyttäminen yleistyy ja työaika painottuu vuodenaikojen mukaan enemmän kuin nyt. Vuosityöaika tulee osaksi työsopimusta. Työntekijä itse sopii yhdessä työnantajansa kanssa paljoko hän myy vapaa-aikaansa vuodessa tehdessään työsopimusta. Laki määrää työsuhteen laadun työajan perusteella. Samalla työehtosopimusten määräykset työajasta määrää eri työaikamallien reunaehdot. Samoin ylityökäsite murtuu. Ylityön hinta otetaan huomioon jo kun sovitaan työsopimusta ja siihen tulevaa vuoden työperiodin tuntien määrää.

Vuosilomat lisääntyvät viikolla tai kahdella. Vuosilomat kohdistuvat koko vuoden ympäri. Kesäloma on edelleen noin 3 - 4 viikkoa ja talvi, syys, kevätlomat 2 -3 viikkoa.

Pekkasvapaat häviävät pois ja niiden vaikutus siirretään palkkoihin suoraan. Työaikaan ne sulautuvat vuosityöajan muutosten puitteissa. Työajan käsitteen muuttuessa ei pekkaspäiviä tarvita.

Palkka maksetaan kerran kuukaudessa, jaksomallin mukaan. Tällöin jo työsopimuksella määrätään peruspalkan suuruus kuukaudessa. Lisänä vain työaikarajojen ylittämisestä aiheutuvat palkkiot. Tulospalkkaus lisää myös kuukausipalkan määrää eli tulospalkkaus siirtyy osaksi palkan muodostusta. Myös muut kannustinmallit ovat lisäävänä kuukausitasolla.
Palkan muodostuminen tuotettavan tuotteen määrän mukaan väistyy. Tilalle tulee tehtaiden käyntiaikojen ja tuotteen laadun sekä toimitusaikojen mukaan määräytyvät lisät. Lisäksi raaka-aineen käyttösuhteet voivat olla mukana palkan muodostumisessa metsäteollisuuden osalta, miksei muidenkin alojen.

Palkan määrä tai ostovoima lisääntyy noin 2 - 3 % vuosivauhtia. Kolmikantaneuvottelut tulevat takaisin yhteiskuntaan. Palkkojen kehitystä katsotaan entistä enemmän ostovoiman määräytymisen mukaan.

Tulevaisuuden työntekijällä on mahdollisuus itse päättää kuinka paljon vuodestaan myy tunteja työnantajalle. Tästä määrästä myös riippuu palkkauksen taso niin kuin nytkin. Mitä enemmän tunteja myyt sitä isompi on palkka. Tietyn tuntivuosirajan jälkeen palkkaus nousee tuntuvasti. Työnantaja tietää missä ja kuinka paljon se tarvitsee työaikaa kussakin työpisteessä ja mitä vuoromalleja tulee käyttää. Tätä käsitellään viikkovuorojen määränä.

Esimerkki, paikkauskone. Tarvittavien työvuorojen määrä viikossa on 18 (vuoro edelleen 8 h mittainen käsitteenä) Tunteja tämä tekee 144 viikossa ja vuodessa 6912 h. Työntekijöitä tarvitaan tällöin 1728 h vuosityöajalla 4.32 työntekijää. Eli 5 työntekijää kun otetaan huomioon sairauspoissaolot ja lomien mahdollinen tuuraaminen. Näillä specseillä on mahdollista tehdä esimerkiksi 12 h vuoroja jolloin työntekijä tekee viikoittain työtä 3 x 12 h ja on vapaalla loput 4 päivää viikosta.
Viikko voidaan jakaa siten että on työpäivä – vapaa – työpäivä – vapaa – työpäivä – vapaa – vapaa. Näin saadaan työntekijä tarve 4 + 1 tuuraaja.
Vuosityöaika on tässä mallissa 1728 h jonka lisäksi työntekijä on oikeutettu 6 viikon vuosilomaan.
Eli ylimääräistä vuosilomakorvausta tai työajan ylitystä tulisi työntekijälle 128 h verraten alkuperäiseen sopimukseen. Tässä tapauksessa työntekijä on tehnyt maksimityöaikasopimuksen.  Mekaanisen Metsäteollisuuden työehtosopimus 2015 – 2016 määrää 18 viikkovuoron vuotuiseksi maksimityöajaksi 1600 tuntia. Tällöin työntekijä saa 128 tuntia lisää vuosilomaa tai 128 h x 100 % lisää palkkaa työsopimuksen ja tessin ehtojen kautta. Vuosiloma palkkaan laskettuna tuon määrän rahallinen korvaus tulee olla 256 h peruspalkkaa vastaava määrä.

Tässä yksi esimerkki mahdollisesta tulevaisuuden työaikamallista jonka ehdot on sovittu työsopimuksella ja tessillä. Tällainen sopimus toisi joustavuutta koska vuorokautinen työaika voi olla 4 – 12 h mittainen. 4 h vuorokautisella työajalla työntekijä on sopinut vuosityöajakseen 856 h ja tämä muuttaa vain työntekijä määrää työpisteessä.
En ole sen tarkemmin tarkastanut laskelmien paikkaansa pitävyyttä vaan ajatuksena tämän tuon esille. Ei kuitenkaan pitäisi olla esteitä tämän kaltaiselle sopimukselle. Se vain vaatii työlainsäädännön ja työehtosopimuksen kehittämistä suuntaan jossa edellytykset tämän kaltaiselle sopimukselle ovat olemassa.
Lisäksi yhteiskunnan tuki tulisi niille työntekijöille jotka ovat valinneet lyhyen työajan esimerkiksi perhesyistä. Helpottaakseen perheen tarpeiden ja työn yhteensovittamista tulisi yhteiskunnan tukea rahallisesti tämän valinnan tehnyttä työntekijää. Säästöjä yhteiskunnalle tulee esimerkiksi hoitopaikkojen määrän pienentymisellä. Näistä vähennyksistä johtuvia säästöjä tulisi suoraan käyttää tukeen. Myös lapsilisien porrastaminen siten että perheen ehdoilla työtä tekevän lapsilisiin tulisi korotus. Näitä perhearvoja kunnioittamalla ja tukemalla korjaamme myös muita ongelmia. Jotka nyt ovat päivän polttavia kysymyksiä Suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Tunnustan!

Onko kaikki toiveajattelua?

Edellä esittämäni malli on vain yksi esimerkki työaikamallista yhdessä työpisteessä ja täysin kuvitteellinen ainakin vielä. Tosin, mahdollinen sopia jo nyt jos siihen vain haluja osapuolilla on.

Tunnustan myös sen että, osa tästä voi olla haihattelua mutta, taivotteellinen tulee työssään olla. Haastetta ainakin tulevaisuus heittää ay-liikkeelle niin kuin työnantajille, isoille ja pienille. Jaksaminen korostuu työelämässä kun vaateet työurien pidentämiseksi voimistuvat. Tällöin olemme pakkotilanteen edessä jossa joudumme muovaamaan työaikoja joustavammiksi ja monipuolisemmiksi. Lisäksi ihmisen aikaa pitää alkaa käsittelemään kokonaisuutena. Enää ei saa olla työaikaa ja vapaa-aikaa käsitteinä jotka eivät kohtaa neuvottelupöydässä. Perhearvojen ja muiden elämän laatukysymysten tulee olla esillä kun työaikakysymyksiä pohditaan. Ihmisellä ei ole kytkintä josta hän voi kytkeä työvaihteen ja vapaa-aikavaihteen päälle halutessaan. Molemmat vaikuttavat toisiinsa ja yleensä vielä niin päin että, työaika rajoittaa vapaa-aikaa ja sen myötä toipumisaikaa työn rasitteista.

Tunnustan että ay-liike unohtaa tai sivuuttaa tämän kaltaisten etujen ajamisen. Tämä unohtuu tai se myydään usein suurempien palkankorotusten toivossa. Tulevaisuuden haaste on saattaa nämä kaksi asiaa kokonaisuudeksi. Näin saamme rahan ja jaksamisen sekä työhyvinvoinnin samalle viivalle neuvottelupöydässä. Emme voi enää myydä omaa aikaamme kalliimmalla jos ei ole mistä myydä. Sen verran huolestuttavat ovat tilastot sairauspoissaoloista jotka johtuvat mielenterveydellisistä ongelmista ja uupumuksesta.

Tunnustuksia voisi tehdä enemmänkin mutta kun ei voi tunnustaa kuin omista tuntemuksistani ja lähtökohdista. Siksi tärkeää minulle on edellä kertomani asiat että, ne ovat teemana omassa työssäni nyt ja tulevaisuudessa. Paikallisesti neuvottelemalla saadaan paljon aikaan monessa asiassa. Tämä vaatii vain sitoutumista työhön ja perusajatuksen sisäistämistä. Työnantaja voi tehdä investointeja koneisiin ja laitteisiin mutta, myös työntekijöiden hyvinvointiin.

Tunnustan että minusta on varsin huvittavaa vaikka asia on vakava kun, työnantaja kysyy syytä työntekijöiltä suureen sairauslomien määrään yt-neuvotteluissa. Työnantajan edustajat tuovat esille huolensa korkeisiin poissaololukuihin mutta, ei tee mitään asian korjaamiseksi. He kuvittelevat että prosentit pienenevät kun niistä sanotaan työntekijöille. Näin tämä toimii tänä päivän monessa työpaikassa. Onko sille tulevaisuutta? Ei ole.

Onko pahempaa luvassa?

Metsäteollisuus murroksessa

Metsäteollisuus tulee säilymään yhtenä yhteiskunnan tukijalkana. Puun käyttö eri tarkoituksiin tulee lisääntymään. Puujalosteet jotka korvaavat petrokemian tuotteita on jo arkipäivää. Ääneseutu odottaa tällä saralla suurta investointipäätöstä ja sitä tuleeko investoinnin kohde sijaitsemaan seutukunnalla.

Odotan tuota investointipäätöstä mielenkiinnolla. Sen tärkeys seutukunnalle on merkittävä. Sen tärkeys myös Ääneseudun metsäteollisuudelle on merkittävä. Se luo erinomaisen elinvoimaisen kokonaisuuden puunjalostukseen ja turvaa Keski-suomen metsien tehokkaan hyötykäytön luoden työpaikkoja.

Työehtojen ja työlainsäädännön puolella on töitä tiedossa ja paljon. Tuntien tuon koneisto hitauden jää paikalliselle sopimiselle iso rooli. Tällöin metsäteollisuus ja liittomme tarvitsee kokeneita ja hyvin koulutettuja luottamusmiehiä edunvalvojiksi yrityksiin. Liiton haaste on saada luottamusmiesten koulutus ja verkosto kattavaksi. Lisäksi koko ay-liikkeen edun mukaista on nostaa luottamusmiesten työn arvostusta ja palkkausta huomattavasti suuremmiksi kuin ne nyt ovat. Muutoin näihin hommiin ei tulijoita tulevaisuudessa ole.  Palkan ja arvostuksen lisäksi tulee heidän neuvotteluasemaansa parantaa. Tiedon saantioikeuksia laajentaa.
Henkilökohtaisen arvostuksen osalta pitää muistaa että se on ansaittava, sitä ei voi antaa. Mutta työn arvostusta nostaa mm. palkkaus ja työsuhteen edut. Arvostuksella tarkoitan sitä että esimerkiksi pääluottamusmiehen toimeen olisi halukkaita tulijoita. Niitä ei ole jos työ ei ole arvostettua.

En usko että pahempaa on luvassa. Jos ay-liikkeenä emme anna periksi rahan vallalle ja luokkayhteiskunta ajattelulle olemme oikealla tiellä. Lisäksi nostamme entistä isommiksi arvoiksi työssä jaksamisen, työajan ja vapaa-ajan yhteensovittamisen sekä sopimusjärjestelmien kehittämisen. Tällöin olemma tilanteessa jossa olemme yhdenvertaisena sopimusosapuolena neuvottelupöydässä.

Kaikkien on syytä muistaa että ilman toista ei ole toista. Ilman työnantajia ei ole työtä eikä ilman työntekijöitä ole työnantajia eikä työtä. He ovat kuin jing ja jang.

20.2.2010

T: Pääluottamusmies Jouni Neste

5 kommenttia .