Lakon kautta saavutettu neuvottelutulos

Maanantai 18.10.2010

Jokainen tietää millä tavalla saimme työehtosopimuksemme mekaaniseen metsäteollisuuteen päivitettyä tänä armon vuonna 2010. Työtaistelutoimien loppuessa on paikallaan miettiä osaltaan syitä miksi lakkoon päädyttiin. Ja mitä sillä saimme aikaan.

Voitto

Lakko osoitti että lakossa voi olla voittajia, tavallaan. Puuliiton mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen piirissä olevat jäsenet saivat torjuntavoiton työnantajasta. Ne heikennykset joita työnantaja tavoitteli tessiimme, hitsasi jäsenemme eri työpaikoissa yhtenäiseen työtaistelurintamaan ja se osaltaan yllätti työnantajan. Selvästi näkyi se virhearvio jonka Metryn väki teki. Heidän ajatuksensa täytyi lähteä siitä että, emme olisi enää pitkien lomautusjaksojen jälkeen valmiita pitämään saavutetuista eduista kiinni. Millään muulla tavoin heidän tekemäänsä liikettä joka, pakotti työntekijät lakkoon, ei voi ymmärtää. Aiheellinen kysymys kuuluu miksi, työnantajan edunvalvontajärjestö toimii jatkuvasti jäsenistönsä etua vastaan? Sama järjestö on jatkuvasti perännyt sellaisia palkkaratkaisuja ja rakenteita jotka sitouttavat työntekijät yrityksiin. Sitten, samalla se on purkamassa sitä ainoata järjestelmää mekaanisen sopimuksesta joka vaikuttaa juuri sitouttavasti. Onko tuossa palkkapolitiikassa mitään järkeä? Jos minulta kysytään, on kyse täydestä ammattitaidottomuudesta.

Ratkaisun sisältö

Ratkaisu sinällään on hieman sisällöltään lapsellinen. Työnantajalla olisi pitänyt olla rohkeutta tunnustaa tekemänsä virhe ja se olisi pitänyt näkyä myös sopimuksessa. Nyt se sisältää ympäripyöreitä lauseita neuvotteluista ja luottamusmiesten mahdollisuudesta sopia palvelusvuosilisien muuttamisesta kertakorvaukseksi. Ei meillä eikä muuallakaan luottamusmies sitä tule sopimaan ellei, tarjous työnantajan puolelta ole ruhtinaallinen. Siis todella ruhtinaallinen tyyliin "järjetön summa rahaa" kertakorvauksena. Ja neuvotella asiasta voidaan samalla tyylillä mitä, työnantaja harrastaa muissa mm. työaikaratkaisuja pohtivassa työryhmissä. Ilman pienintäkään halua päästä päämäärään tai, sopimukseen. Näissäkin asioissa kaiku vastaa yleensä niin kuin sille huudetaan.

Rahallisesti ratkaisu piti sisällään 1.1 % korotuksen alkaen 1.10.2010 jälkeen alkavassa tilikatkossa ja 15.10.2010 jälkeen alkavassa tilikatkossa paikallisen erän 0.5 % ja 0.3 % erän joka oli yleisluontoinen erä. Sovelsimme Suolahdessa tätä siten että, korotus tulee kaikkiin palkkasopimuksiin 1.9 % alkaen 1.10.2010 jälkeen lähinnä olevassa tilikatkossa. Tällöin koivuvaneritehtaan palkankorotukset tulivat voimaan 11.10.2010 alkaneessa tilikatkossa ja havuvaneritehtaan 4.10.2010 alkaneessa tilikatkossa. Sovimme myös että ensi vuonna palkkaratkaisusta irrotetaan paikallisesti sovittava osuus käytettäväksi painotetusti matalapalkkojen korottamiseksi. Tämä tarkoittaa koivuvaneritehtaalla samankaltaista ratkaisua kuin teimme vuonna 2009. Havuvanerilla ei ole suuria eroja palkoissa joten, sinne täytyy korotusmallia tarkastella erikseen sitten, kun sen aika ensi vuoden osalta on.

Suolahdessa sovittelu onnistui kivuttomasti

Palkkaratkaisun sovittelu Suolahden osalta onnistui mielestäni hyvin. Työnantaja toi esille aivan oikein huolen palkka erojen suuruudesta Suolahden vaneritehtailla, varsinkin koivuvaneritehtaalla. Näitä korjattiin vuonna 2009 kuten edellä kerroin. Mielestäni jos työnantajalla on huoli tästä niin, mikä sitä estää korjaamasta alapalkkoja ulkopuolella työehtosopimuskorotusten? Kesken sopimuskauden.

Mitä tapahtuu vuonna 2011?

Ensi vuonna on myös palkkojen tarkastus alkusyksyllä voimassa olevan työehtosopimuksen mukaan. Nähtäväksi jää onko, työnantajalla eri asenne kuin tällä kertaa. Tavoitteleeko työnantaja edelleen yhtä kyseenalaisesti tessin heikennyksiä. Nyt heillä on kuitenkin tiedossa se että, emme tule sitä hyväksymään. Toivon mukaan mennyt työtaistelu avaa ovet oikealle työlle joka tähtää mekaanisen metsäteollisuuden kehittymiseen myös sopimusrintamalla. Työ on jo kehitttynyt voimakkaasti mutta, ongelmaksi on tullu vanhentuneet säännökset työehtosopimuksessa.
Uudistyö on ollut käynnissä vuosia mutta, tuloksia se työ ei ole tuonut. Osin syistä joita me työntekijät emme voi ymmärtää. Mutta, myös siksi että, muutosvastarinta on ollut kovaa omassa leirissä monissa asioissa. Eli, molemmin puolin on kissa nostettava pöydälle ja alettava yhdessä miettimään alan tulevaisuutta. Työaikamalleja on alettava kehittämään siten, että niistä hyötyvät molemmat osapuolet. Asioita on uskallettava katsoa laajemmassa mittakaavassa eikän vain, kvartaalitalouden tuottojen puitteissa.

18.10.2010 Pääluottamusmies Jouni Neste